Mä oon monesti miettinyt, missä määritellään "kotikoira". Joillekin se on se, jos ei kisata/harrasteta, ja joillekin se, joka vain makaa sohvankoristeena. Jälkimmäinen nyt on sanomattakin selvää, mutta mites tuo edellinen?
Esimerkiksi itse en ole kiinnostunut kisaamisesta, tuskin tulen koskaan olemaankaan. En hae tuloksia, eikä kiinnosta mitä titteleitä siellä koiran nimen edessä komeilee, vai komeileeko yhtään mitään. On tietysti hienoa, jos on saavuttanut paljon ja tehnyt töitä niiden eteen, mutta itselle se ei loppujen lopuksi paljoa merkkaa.
Mitä tulee meidän koiriin; Emme kisaa, emme treenaa missään seurassa (ainakaan tällä hetkellä, Bonon kanssa käytiin aikoinaan agilitykursseilla mutta homma jäi siihen, kun kenttä muutti uudelle paikalle). Edellinen oli kävelymatkan päässä, minne kävellessä koira sai samalla hyvät alku- ja loppulämpät. Lisäksi sekin vaikeuttaa hirveästi, kun ei ole autoa - ei sitä niin vaan kävellä 10 kilometriä paikan päälle ja takaisin, kun itse treenissä menee jo enimmät energiat. Lisäksi on kaikki kurssimaksut, jotka on monessa paikassa ainakin omalle, köyhän opiskelijan budjetille liian suuret.
Vastapainoksi ollaan kuitenkin keksitty vaikka mitä monipuolista tekemistä kotikulmilla, eipä siihen paljoa luovuutta tarvitse, kun keksii vain tekemistä ja paljon aktiviteettia.
Toko on se meidän juttu. Sitä tulee treenattua aina, kun vaan vapaa-aikaa on. Bonon kanssa hiotaan asioita, koska kaikki perusliikkeet on olleet jo pitkään hallinnassa, mutta parannettavaa löytyy tietysti aina. Teinin kanssa on enemmän työtä ja se on muutenkin haastavampi tapaus. Ensinnäkin siksi, että rauhoittumisessa menee aikansa, ja sitten kun pitäisi keskittyä työhön, niin alku-sekoboltsi-kohtausten jälkeen odotetaan lelupalkkaa, onhan se niiiin kiva kun vetolelua viskotaan hyvän suorituksen päätteeksi.
Monettakohan kertaa tätäkin jo sanon, mutta keväällä lumien sulettua on tarkoitus aloittaa viikottaiset juoksulenkit noiden kanssa. Olen itse sporttinen ihminen enkä kauaa paikallani pysy, joten juoksulenkkeihin on mahtavaa purkaa ylimääräiset energiat - varsinkin kun koiratkin nauttivat.
Pyörälenkit on olleet pari viime kesän hittijuttua, mutta tulevana kesänä taitaa jäädä pois kun ei tuo nykyinen menopeli oikein oo parhaimmasta päästä, ja muuten sillä ei tule kuljettua kun koirien kanssa. Paimentamassa olisi kiva ainakin pari kertaa käydä, mutta senkin määrää silloinen rahatilanne. Noiden peruskuluihin, saati vielä omiin menoihin lähtee jo ihan mukava summa tililtä pois. Koirauimalaa on tarkoitus myös pitää silmällä, jotain extemporea pitää päästä kokeilemaan. Pari pidempää reissua on tiedossa, ja pojat pääsee junailemaan. Nyt oikein innostuin suunnittelemaan kesää, silloin ottaa helpommin äkkilähtöjä ja mielikin on virkeämpi, jaksaa (ja pystyy) kehittelemään enemmän tekemistä. Koirakavereiden miittailuja unohtamatta.
Haaveena olisi aloittaa teinimonsterin kanssa agility säännöllisesti, mutta toistaiseksi on pysynyt haaveena sen autottomuuden ja rahan vuoksi. Tulevana kesänä mulla on kuitenkin tarkoitus suorittaa autokoulu, joten sitten sekin solmu aukeaa. En usko rahankaan olevan ongelma, jos joistain menoista joustaisi. Aika näyttää. Tuolla on kuitenkin potentiaalia ja halua hirveästi, jo se sen osoitti pentuna ollessaan kun pääsi muutamat kerrat agilitykentille tutustumaan. Josta tulikin mieleen, tulevana viikonloppuna meinaan varata Bacolle ajan niihin luustokuviin tälle kuulle.
"Kotikoiran" kanssa voi siis tehdä vaikka mitä. Tuo koko sanakin on niin laaja käsite, ei ne kaikki ole sellaisia jotka vaan oleilee neljän seinän sisällä, ja aktiviteetti rajoittuu pelkkiin lenkityksiin ja satunnaisiin leikkihetkiin. Kai meilläkin noi on sitten jotain wnb-harrastus-kotikoiria. :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti