Kuka sano et saat tuloksii ilman duunii?

Tässä postauksessa kirjotan nyt Bonosta, ja sen mielettömästä edistyksestä! Meillähän oli Bonon kanssa remmirähjäyksessä kesällä pienimuotoista ongelmaa, joka sitten kasvoi pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain satunnaista, joillekin koirakoille oli pakko alkaa samantien rähistä - kun taas toisiin ei reagoitu juuri mitenkään. Tää turhautti alussa, sillä koskaan ei voinut tietää toisen koiran tullessa vastaan, että alottaako tää nyt show'n vai ei. Silloin, kun meni hyvin, tuli mieletön onnistumisen tunne, ja kehuttiin tietysti paljon. Mutta jos tuli takapakkia, turhautti se tietenkin.

Kesäloman lopussa ennen koulujen alkuja päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Otin itseäni kunnolla niskasta kiinni, ja projekti "kitketään remmirähjäys kokonaan pois" alkoi. Nyt, kun ollaan tässä tää pari kuukautta oikeasti keskitytty tuohon, niin voin sanoa että edistyminen on ihan tajuton! Alussa saatoin napata lenkille palkkausnameja mukaan ohitustilanteiden varalle (eipä niihin tosin aina olla edes varauduttukaan), ja kehumista tietysti paljon. Eli jos lenkkeilijä koiran kanssa tulossa vastaan, otan Bonon hihnan lyhyelle ja koira viereen, sekä tietyt "käskyt" on koettu toimiviksi. Esim. Bonolle sanon aina ennen, kuin koira on kohdalla "ei mennä" tai jotain vastaavaa, siitä se tietää, että nyt täytyy mennä nätisti ohi. Vieläkin toiset koirat kiinnostais paljon, niitä katellaan ohituksissa, mutta haukkumista, edes pientä äännähdystä ei oo kuulunut enää lainkaan. Luoja että mä olen tuosta ylpeä. Eikä tuohonkaan mitään poppakonsteja olla tarvittu, pelkällä päättäväisyydellä ja kehuilla päästään jo pitkälle.

Veikkaan, että toi rähjääminen johtui pitkälti siitä, ettei me yksinkertaisesti kesällä nähty paljoa muita koiria (tai nähtiin tietysti, muttei järjestetty varta vasten miittejä tms.), koska menoja oli niin paljon muutenkin. Treenaaminenkin jäi ehkä normaalia vähemmälle. Nyt ollaan alettu myös sosiaalisoitumaan, näkemään muita koiria ja pyritty tekemään ohituksia paljon. Tällä hetkellä lenkit on ihan unelmia, ei tarvitse miettiä etukäteen ohitustilanteita tai siitä seuraavia reaktioita. Bacolla taas ei koskaan oo ollut näissä mitään ongelmaa (..eikä muuten missään muussakaan, oon ihmetellyt, miten se voi olla oikeasti noin helppo teini :--D) toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin.

Irtiottoa arjesta

Perjantaina suunnattiin perinteen mukaan Kangasalalle, Essin porukoiden mökille. Tällä kertaa tosin Hiisi ja Panda jäivät kotiin, sillä juoksut sattuivat kohdalle juuri sopivasti, ja siitäpä vasta olis show tullutkin, jos meidän pojat olis olleet saman katon alla. :--D Mutta viikonloppu meni sitten treenaillen ja kuvaillen oikein urakalla. Koirat sai olla taas vapaana melkeinpä missä vaan. Sen kyllä sanon, että kyllä se vaan oli luksusta. Täällä kotona kun on niin huonosti vapaanapitopaikkoja, ja jos löytyy joku hyvä, tulee yleensä aina vastaan koiria tai muita häiriötekijöitä. Pojat kirmaili tuolla ihan innoissaan. Lauantaina saivat myös treeniä yksinoloon, vieraammassa paikassa, kun me suunnattiin kohti Lempäälää ja Ideaparkkia. Mielessä kävi, että olisin koirille jotain hommannut, mutta jätin tällä kertaa väliin koska niille on tilauksessa tulossa juttuja, mm. uudet pannat. Uusia rakennekuvia tuli myös nappastua.

 

Tälläsissä maisemissa lenkkeiltiin tänään.

 

Bono melkein 5v 1kk

 

Baco 1v 8kk

Kiitos (jälleen kerran) mahtavasta viikonlopusta ja seurasta! Tää oli todellista irtiottoa mulle ja koirille, sai rentoutua täysillä. Tätä me kaivattais useamminkin. Ensi vuonna uusiksi :--)

Rakennekuvat ja siitä kolme seuraavaa kuvaa  © Essi V.