Kesäloman lopussa ennen koulujen alkuja päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Otin itseäni kunnolla niskasta kiinni, ja projekti "kitketään remmirähjäys kokonaan pois" alkoi. Nyt, kun ollaan tässä tää pari kuukautta oikeasti keskitytty tuohon, niin voin sanoa että edistyminen on ihan tajuton! Alussa saatoin napata lenkille palkkausnameja mukaan ohitustilanteiden varalle (eipä niihin tosin aina olla edes varauduttukaan), ja kehumista tietysti paljon. Eli jos lenkkeilijä koiran kanssa tulossa vastaan, otan Bonon hihnan lyhyelle ja koira viereen, sekä tietyt "käskyt" on koettu toimiviksi. Esim. Bonolle sanon aina ennen, kuin koira on kohdalla "ei mennä" tai jotain vastaavaa, siitä se tietää, että nyt täytyy mennä nätisti ohi. Vieläkin toiset koirat kiinnostais paljon, niitä katellaan ohituksissa, mutta haukkumista, edes pientä äännähdystä ei oo kuulunut enää lainkaan. Luoja että mä olen tuosta ylpeä. Eikä tuohonkaan mitään poppakonsteja olla tarvittu, pelkällä päättäväisyydellä ja kehuilla päästään jo pitkälle.
Veikkaan, että toi rähjääminen johtui pitkälti siitä, ettei me yksinkertaisesti kesällä nähty paljoa muita koiria (tai nähtiin tietysti, muttei järjestetty varta vasten miittejä tms.), koska menoja oli niin paljon muutenkin. Treenaaminenkin jäi ehkä normaalia vähemmälle. Nyt ollaan alettu myös sosiaalisoitumaan, näkemään muita koiria ja pyritty tekemään ohituksia paljon. Tällä hetkellä lenkit on ihan unelmia, ei tarvitse miettiä etukäteen ohitustilanteita tai siitä seuraavia reaktioita. Bacolla taas ei koskaan oo ollut näissä mitään ongelmaa (..eikä muuten missään muussakaan, oon ihmetellyt, miten se voi olla oikeasti noin helppo teini :--D) toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti