Päivittelyä part 30280

Reilu kuukausi vierähtänyt jo siitä, kun meistä tuli herwoodilaisia. Täällä on ihan mahtavaa asua, ja joka päivä löytyy uusia lenkkireittejä. Melkein pärjäävät Kaupin maastoille! No, ei nyt ihan, mutta melkein. Kevätkin on saapunut, on lämmintä ja lunta ei näy enää missään. Toivottavasti ei näy jatkossakaan.

Suolijärven ulkoilumaastot on olleet meillä kovassa käytössä. Jos Hervantaan joskus eksytte, kannattaa tuolla koirien kanssa ehdottomasti käydä! Siellä noita tulee aika pitkälti päästettyä vapaaksi, kun ei ihan missä vaan voi enää pitää. Uimarannatkin löytyy ja kaikki.

Eikä me ihan olla erakoiduttukaan, kaiken kiireen ja häslingin ohella. Pyörähdettiin shelttiseurassa koirapuistossa joku aika sitten, mehän ei olla puistoissa käyty pitkiin aikoihin erään välikohtauksen takia, jonka seurauksena Bono kuskattiin eläinlääkäriin. Tästä on kyllä jo aikaa pari vuotta. Tuttuja koirakkoja ollaan myöskin nähty metsälenkeillä, ja miittejä pidetty, mitä ollaan keritty. Tää arki on vasta nyt alkanut kunnolla tasottua, voidaan jo miittailla enemmän.

 

 

Kesää silmällä pitäen ollaan katseltu myös aktiviteetteja koirille, mitä voidaan hyödyntää täällä Tampereella. Sen verran voin varmaksi sanoa, että paimennusreissu on ainakin luvassa lomalla. Sitä odotellen jo. Katsotaan mitä muuta keksitään, pari kuukautta niin vapaus kutsuu.

Kaupungissa asuminen - hyöty vai haitta?

Nyt ollaan asuttu sellaset 1,5 viikkoa Tampereella. Yhdellä lenkillä aloin mielessäni miettimään, miten kaikki arki on muuttunut, lähinnä koirien kannalta. Täällä on kaikki paljon "tarkempaa", täytyy kiinnittää moniin asioihin enemmän huomiota. Esimerkiksi Pirkkalassa ollessamme en ottanut kakkapusseja mukaan juuri koskaan, koska asuttiin niin korvessa mistä kukaan ei niitä kerännyt. Nykyään niitä lähtee aina pari kappaletta mukana taskuun, toinen on sellanen asia, ettei voi kulkea ihan missä huvittaa. Asutusten lähellä jos koiran kanssa kulkee, katsottaisiin heti kieroon. Täytyy mennä "metsän" puolella, tämän tietenkin ymmärrän. Täällä tuntuu kaikki olevan vain paljon tarkempaa, Pirkkalassa sai mennä melkein miten huvittaa. Mutta toki siihen täytyykin varautua, kun kaupunkiin muuttaa, eikä siinä mitään. Siltikin välillä tuntuu, että jotkut katsovat koiranulkoiluttajia hirveän pahalla, vaikkei olisi syytä. Tai sitten meidän kohdalle on sattunut niitä kukkahattutätejä :'D mutta meitä kun on joka lähtöön.

Muutamat ensimmäiset päivät täällä olivat koirille täysin uuteen totuttelua. Baco säikkyi lähes kaikkia/kaikkea vastaantulevaa, sillä joka suunnasta tuntuu tulevan vastaan joku. Oli se sitten toinen koira, pyörä, lapsijoukko.. Eloa paljon enemmän kuin Pirkkalassa. Tähän tuo kuitenkin tottui nopeasti, eikä oo hetkahtanut enää pienistä. Bono sen sijaan ei ole välittänyt alusta alkaenkaan mistään. Hihnakäytös ja korvat unohtuivat tällöin hetkellisesti, ilmassa ja maassa kun on niin paljon uusia, outoja hajuja. Nyt kun lenkkimaastot on jo jokseenkin tulleet tutuiksi, on meidän lenkitkin alkaneet sujua tosi hienosti. Molemmat kuuntelee ja tulevat nätisti vierellä. Muutamaan otteeseen oon jo syrjemmässä uskaltanut päästää kumpaakin vapaaksi. Ei ne mihinkään lähtisi, mutta uusissa paikoissa olen alussa varautuvainen.

Lenkkimaastoista vielä lisää. Ehkä eniten tykkään tässä alueessa siitä, että ympärillä on rauhallista. Metsää, lenkkipolkuja ja järviä löytyy joka lähtöön. Ei oikeastaan edes tunnu, että asuttaisiin kaupungissa. Tosin, enpä missään ydinkeskustassa koskaan pystyisikään asumaan, ehdoton kriteeri on että ympärillä on hyvät ja rauhalliset maastot.

Tänään oli jotenkin ihan superkiva päivälenkki, jäi hyvä fiilis! Mentiin eräälle metsäpolulle, missä on vieressä järvi. Molemmat saivat olla koko lenkin ajan vapaana. Takaisin tullessa oltiin järven jäällä, ja saipa noi uuden kaverinkin eräästä kivanoloisesta colliemix -pennusta. Ja molemmat tottelivat kuin unelmat <3 hyvin on alkanut elo uudessa kämpässä.