Bono 5v!

Ja taas tuli se päivä, mun kulta on jälleen vuoden vanhempi! Aika vaan kuluu niin mielettömän nopeasti. Enää puolet kymmeneen, hui. Tänään piti jätkille tehdä kakkukin, mutta jäi tekemättä kun Bonon vatsa on tainnut olla ideasta vähän eri mieltä.. saatu ravata ulkona normaalia enemmän, kun vatsa on vähän sekaisin. Josko huomenna sitten.

 

Meidän kesä oli kyllä loppujen lopuksi rauhallisempi, mitä suunnittelinkaan. Tietysti menot vaikutti, ja loppulomasta varsinkin tukala kuumuus - ei kirjaimellisesti voinut tehdä yhtään mitään, treenata saati käydä kunnon lenkeillä. Asetin meille vaikka mitä tavoitteita, mutta harrastustasolle ne kaikki jäi. Tänä vuonna alun perin meinasin tähdätä Bonon kanssa tokokokeeseen, mitenkäs kävikään. Olisihan tässä vielä aikaa täyttää tuokin tavoite, muttei mulla sinänsä ole edes mitään järjetöntä hinkua. Oon tullut siihen tulokseen, ettei kannata suunnitella etukäteen yhtään mitään. Siinä tulee vaan jälkeenpäin ärsytys kun ei tehnytkään sitä ja tuota. Eikä mulla ole kiinnostusta esim. lähteä kisaamaan, vaikka Bono osaakin jo pieniä hiomisia lukuunottamatta tosi hyvin tokoa, ollaan tässä otettu se pääharrastukseksi. Bacon kanssa edetään myös hyvää vauhtia, mutta se nyt onkin niin nuori vielä, että saa nähdä mitä sen päänmenoksi vielä tulevaisuudessa keksiikään. Naurattaa jälkeenpäin, kun funtsin ennen nuoremman tuloa, että mulle tulis koira jota käytän näyttelyissä. Joo, ei tulis kuuloonkaan. Enintään pysyn kehän laidalla kameran kanssa. En ensinnäkään osais siellä toimia, enkä edes näyttelytoiminnasta nykyään välitä. Nää aktiivisemmat lajit on enemmän se juttu. Tavoitteita en aio tulevaisuudessa asettaa, eletään päivä kerrallaan. Meille riittää tällä hetkellä lenkkeily, kavereiden miittaaminen, toko ja satunnaiset tapahtumat. (Tähän loppuun tosiaan tällänen ajatusten purkautuminen siitä, etten jatkossa enää aio suunnitella mitään). Meidän elämä on tähänkin mennessä ollut aika extemporereissailua, joten eiköhän se sillä tulevaisuudessakin jatku. :')