Koska en osaa aloittaa elämäni ensimmäistä postausta (!) mitenkään erikoisen järkevästi, menen suoraan asiaan. Olen jo pitkään harkinnut blogin aloittamista, mutta koskaan en ole saanut sitä aikaiseksi aloittaa. Tässä nyt jotain säälittävää yritystä, katsotaan mitä tulee. Ulkoasu ja kaikki muu on vielä täysin vaiheessa, vähän köyhältä näyttää, tiedän. Koitan noista sesseistä saada edustavampaa yhteiskuvaa ihan lähipäivinä, niin saisi tähän etusivullekin paremman kuvan. Yritän suht aktiivisesti kirjoitella, mutta luultavasti hiljaiseloakin silloin tällöin luvassa.
Sitten itse blogin aiheeseen, koirani. Toissapäivänä haimme uuden trikkishelttipentumme, Bacon. Samasta kennelistä kuin Bono, eli Blenmoonista. Automatka kotiin sujui hienosti, pentu nukkui koko matkan sylissäni kun ennen lähtöämme se veti kunnon rallia kasvattajalla sisarustensa kanssa, liekö aavistanut että nyt on viimeiset leikit niiden kanssa menossa. :'D Bono oli heti aivan haltioissaan, ensimmäinen päivä meni siinä kun Bono uikutti pennun perässä seuraten sitä joka paikkaan häntä heiluen. Baco ryhtyi heti tutkimaan kaikki paikat, eikä muuten yhtään ole ujostellut! Todella rohkea ja leikkisä pentu, eikä ole uikuttanut ollenkaan ikävää kasvattajalle. Joka paikkaa pitäisi myös järsiä, onneksi ne kohdistuvat suurimmilta osin leluihin ja luihin. Pari kertaa ollaan käyty lyhyissä jaksoissa ulkonakin, tästä vähitellen sitten lisätään sitäkin. Kasvattajalla pennut eivät olleet vielä juuri ollenkaan käyneet ulkona, joten sitä täytyy nyt vähitellen alkaa opettaa. Josko se pian ottaisi Bonostakin mallia että tekisi tarpeet sinne. :') Bono on tykännyt Bacosta hirveästi, pari kertaa ainoastaan murahtanut kun kakara roikkuu sen perskarvoissa ja naamalla, mutta ei muuta. Ja kuka muka väitti että pentukuume häviää pennun tullessa kotiin, itselläni on ainakin täysin päinvastainen tilanne! :'D
~ Yritän nyt epätoivoisesti aloitella hiljalleen tätä blogia, paljon muutoksia tosiaan luvassa vielä.
