Juhannusviikko Tuusniemellä

Jälleen ollaan tuttuun ja perinteiseen tapaan lomailemassa Tuusniemellä, Kuopion lähellä. Maanantaina ennen seitsemää hypättiin paikallisbussiin kohteena rautatieasema, josta sitten lähti juna Kuopioon kahdeksan aikoihin. Sattui niin hyvä tuuri, että päästiin suoralla yhteydellä Kuopioon. Yleensä on aina vaihto Pieksämäellä. Matka sujui hyvin, eikä tarvinnut turhaan sählätä ja vaihtaa junaa, koirat nukkuivat kiltisti koko kolmituntisen. Asemalta autokyydillä sitten kohti Tuusniemeä ja leirintä/mökki/miksi-ikinä-haluaakaan-kutsua -aluetta. Tekemistä on riittänyt joka päivälle paljon, ja tää on niin selkeesti koirillekin lomaa ja irtiottoa arjesta, kuten aina. Saavat olla lähes poikkeuksetta missä vain vapaana, toisin kuin kotona, missä ei läheskään aina voi pitää. Nyt loppuviikosta ovat olleet kytkettyinä leirintäalueella, kun paikka on täynnä asuntoautoilijoita jotka ovat tulleet viettämään tänne juhannusta. Ja voi vaan sanoa, että lössiä riittää! Kyllä on koirillakin ollut ihmettelemistä, ovat saaneet paljon uusia koirakontakteja. Savossa on se aivan mielettömän mahtavaa, että kaikki tulevat puhumaan toisilleen tuosta noin vain - oli se sama, tunsiko vai ei. Ja juttua riittää. Koirat ovat saaneet sydämensä kyllyydestä huomiota ja rapsutteluja.

Rannalla ollaan käyty joka päivä, sillä se on ihan meidän mökin vieressä. Mainio paikka pitää koiria vapaana. Kummatkin on jopa "kastaneet talviturkkinsa" täällä, eivätkä tyytyneet pelkkiin kahlailuihin.

Muutamaan otteeseen ollaan käyty yhteislenkillä Jimi-sheltin kanssa, jota ollaan nähty aina täällä käydessämme. Toi vanha herra on vaan niin uskomattoman hieno otus! Selvinnyt vaikka mistä koettelemuksista, silti aina niin tyynen rauhallinen. Baco oli tuttuun tapaansa takiaisena Jimissä, leikin toivossa. Bono tyytyi tekemään tuttavuutta rennommin.

Täällä oleilen koirien kanssa ylihuomiseen asti, jolloin matkataan takaisin kohti Tamperetta. Nautitaan täysillä vielä näistä hetkistä täällä, sillä Tampereella kutsuu taas uudet kuviot ja menot, kiirettä riittää. Shelttipojat toivottelee muutenkin kaikille hyviä kesän jatkoja!

Tervetuloa kesäturkki!

Tänään Bono pääsi trimmaajalle Pirkkalaan. Operaatiossa meni 2h, aluksi Bonon pohjavilloja otettiin karstalla, lopuksi kevennettiin turkkia jaloista, vatsasta, kaulan seudulta ja päältä. Turkkia lähti arviolta kilo, joten nyt on jätkällä huomattavasti helpottuneempi olo kesähelteillä. :'D Tämä saatiin vihdoin alta pois, ja nyt ei toisen tarvitse läkähtyä kuumilla keleillä. Bussimatkat sujuivat myös hyvin, vaikka Bono ei ole niillä päässyt reissaamaan pitkään aikaan. Operoinnin aikana pysyi myöskin hienosti paikallaan, vaikka jäi kaksin trimmaajan kanssa melkein koko ajaksi.

Metsänvaltaajat

Kerrankin tuli napattua kamera mukaan lenkille, pitkään aikaan ei oo tullut kuvattua kunnolla. Ja kuvatkin tuntuivat onnistuvan jopa hyvin, tekee hyvää pitää pidempiä kuvaustaukoja välillä.

Nyt oon taas alkanut kunnolla panostaa noiden kanssa treenaamiseen. Yhdessä vaiheessa oli piitkä tauko, kun oli hirveästi lisäksi muita kiireitä, niin ei pystynyt kunnolla panostaa koulutukseen. Noi tosin on niin helppoja koiria pääasiassa, ettei mitään ongelmaa vaikka koulutus jäikin vähemmälle. Eikä meillä juurikaan mitään ongelmia arjessa edes ole. Baco on niin lälly ettei sen kanssa tarvitse kuin jotain hioa, lähinnä tokojuttuja. Vaikka kyllä siltäkin löytyy kovapäisyyttä, tietyissä tilanteissa. Bonon kanssa ollaan otettu projektiksi, ettei se rähisisi vastaantuleville. Suurimmilta osin ohitukset menee hienosti, mutta joitain koiria kohti meinaa satunnaisesti hyökkiä mitä ei ennen ole tehnyt. Hihna lyhyelle, koira sivulle ja kontaktin ottaminen. Palkan kanssa keskittyy moitteettomasti, ilman palkkaa treenataan vielä. Tänään muutamaa koiraa ohittaessa meni kaikki niin kuin pitikin, jäi tosi hyvä fiilis.

2,5 viikkoa enää kesälomaankin, jee! Ensimmäisenä suunnataan jälleen Tuusniemelle, kuten joka kesä. Kiva reissu tiedossa, koirat pääsee junailemaan ja busseilemaan, ja meillä on siellä ollessa iso kämppä käytössä parin viikon ajan. Tarkoituksena nähdä koiratuttujakin. Silmällä pidetään myös paimennusreissua tänne lähelle.

Landepellejen hyökkäys kaupunkiin

Kyllä, kenestä muustakaan puhuisin kuin Essistä ja Hiisistä! Tulivat eilen meidän seuraksi, ja kävivät ensimmäistä kertaa täällä meidän uudessa kämpässä. Oli huomattavasti mukavampaa kolmen koiran kanssa, kun tilaa on puolet enemmän. Bono oli tietenkin seota onnesta, lähinnä tosin Essistä, se kun on niin paljon Essin perään. Varmaan kuvittelee, että on sen toinen omistaja. 8D Lähdettiin lompsimaan lenkille, pitkälle rauhoittavalle lenkille. Kuviakin napattiin, pitkästä aikaa sain ulkoilutettua ihan tosissaan kameraa.

Loppumatkasta otettiin myös vähän pientä tokotreeniä, jotta saataisiin päivityskuviakin. Otin noiden kanssa kontaktitreeniä, hyvässä muistissa on. Ajattelin että huomenna ois vuorossa kunnon seuruu- ja paikkistreenit, noutoakin voisi pitkästä aikaa mieleen palautella.

 

Hienostihan ne tapittaa!

Essi ja Hiisi majoittuivat lauantai-sunnuntaiyöksi meille. Mikä voisi olla parempaa, kuin aloittaa aamu jälleen pitkällä lenkillä, hienoissa maisemissa kallioilla ja katsella koirien riemua? Tuskin mikään. Kiitos ihan tosi kivasta viikonlopusta.

Kesää venaillaan edelleen innolla, saa nähdä mitä kaikkea lomalla koirarintamalla keksitään!

Päivittelyä part 30280

Reilu kuukausi vierähtänyt jo siitä, kun meistä tuli herwoodilaisia. Täällä on ihan mahtavaa asua, ja joka päivä löytyy uusia lenkkireittejä. Melkein pärjäävät Kaupin maastoille! No, ei nyt ihan, mutta melkein. Kevätkin on saapunut, on lämmintä ja lunta ei näy enää missään. Toivottavasti ei näy jatkossakaan.

Suolijärven ulkoilumaastot on olleet meillä kovassa käytössä. Jos Hervantaan joskus eksytte, kannattaa tuolla koirien kanssa ehdottomasti käydä! Siellä noita tulee aika pitkälti päästettyä vapaaksi, kun ei ihan missä vaan voi enää pitää. Uimarannatkin löytyy ja kaikki.

Eikä me ihan olla erakoiduttukaan, kaiken kiireen ja häslingin ohella. Pyörähdettiin shelttiseurassa koirapuistossa joku aika sitten, mehän ei olla puistoissa käyty pitkiin aikoihin erään välikohtauksen takia, jonka seurauksena Bono kuskattiin eläinlääkäriin. Tästä on kyllä jo aikaa pari vuotta. Tuttuja koirakkoja ollaan myöskin nähty metsälenkeillä, ja miittejä pidetty, mitä ollaan keritty. Tää arki on vasta nyt alkanut kunnolla tasottua, voidaan jo miittailla enemmän.

 

 

Kesää silmällä pitäen ollaan katseltu myös aktiviteetteja koirille, mitä voidaan hyödyntää täällä Tampereella. Sen verran voin varmaksi sanoa, että paimennusreissu on ainakin luvassa lomalla. Sitä odotellen jo. Katsotaan mitä muuta keksitään, pari kuukautta niin vapaus kutsuu.

Kaupungissa asuminen - hyöty vai haitta?

Nyt ollaan asuttu sellaset 1,5 viikkoa Tampereella. Yhdellä lenkillä aloin mielessäni miettimään, miten kaikki arki on muuttunut, lähinnä koirien kannalta. Täällä on kaikki paljon "tarkempaa", täytyy kiinnittää moniin asioihin enemmän huomiota. Esimerkiksi Pirkkalassa ollessamme en ottanut kakkapusseja mukaan juuri koskaan, koska asuttiin niin korvessa mistä kukaan ei niitä kerännyt. Nykyään niitä lähtee aina pari kappaletta mukana taskuun, toinen on sellanen asia, ettei voi kulkea ihan missä huvittaa. Asutusten lähellä jos koiran kanssa kulkee, katsottaisiin heti kieroon. Täytyy mennä "metsän" puolella, tämän tietenkin ymmärrän. Täällä tuntuu kaikki olevan vain paljon tarkempaa, Pirkkalassa sai mennä melkein miten huvittaa. Mutta toki siihen täytyykin varautua, kun kaupunkiin muuttaa, eikä siinä mitään. Siltikin välillä tuntuu, että jotkut katsovat koiranulkoiluttajia hirveän pahalla, vaikkei olisi syytä. Tai sitten meidän kohdalle on sattunut niitä kukkahattutätejä :'D mutta meitä kun on joka lähtöön.

Muutamat ensimmäiset päivät täällä olivat koirille täysin uuteen totuttelua. Baco säikkyi lähes kaikkia/kaikkea vastaantulevaa, sillä joka suunnasta tuntuu tulevan vastaan joku. Oli se sitten toinen koira, pyörä, lapsijoukko.. Eloa paljon enemmän kuin Pirkkalassa. Tähän tuo kuitenkin tottui nopeasti, eikä oo hetkahtanut enää pienistä. Bono sen sijaan ei ole välittänyt alusta alkaenkaan mistään. Hihnakäytös ja korvat unohtuivat tällöin hetkellisesti, ilmassa ja maassa kun on niin paljon uusia, outoja hajuja. Nyt kun lenkkimaastot on jo jokseenkin tulleet tutuiksi, on meidän lenkitkin alkaneet sujua tosi hienosti. Molemmat kuuntelee ja tulevat nätisti vierellä. Muutamaan otteeseen oon jo syrjemmässä uskaltanut päästää kumpaakin vapaaksi. Ei ne mihinkään lähtisi, mutta uusissa paikoissa olen alussa varautuvainen.

Lenkkimaastoista vielä lisää. Ehkä eniten tykkään tässä alueessa siitä, että ympärillä on rauhallista. Metsää, lenkkipolkuja ja järviä löytyy joka lähtöön. Ei oikeastaan edes tunnu, että asuttaisiin kaupungissa. Tosin, enpä missään ydinkeskustassa koskaan pystyisikään asumaan, ehdoton kriteeri on että ympärillä on hyvät ja rauhalliset maastot.

Tänään oli jotenkin ihan superkiva päivälenkki, jäi hyvä fiilis! Mentiin eräälle metsäpolulle, missä on vieressä järvi. Molemmat saivat olla koko lenkin ajan vapaana. Takaisin tullessa oltiin järven jäällä, ja saipa noi uuden kaverinkin eräästä kivanoloisesta colliemix -pennusta. Ja molemmat tottelivat kuin unelmat <3 hyvin on alkanut elo uudessa kämpässä.

 

Home sweet home

Nyt voimme vihdoin sanoa, että ollaan virallisesti tamperelaisia! Eilen aamuyhdeksältä alkoi ahkera tavaroiden roudaaminen vanhasta asunnosta tänne uuteen kämppään. Iltapäivällä neljän aikoihin päästiin asettumaan ja hengähtämään loppupäiväksi, kun isoin urakka oli alta pois. Koirat pääsivät mun kanssa Pirkkalasta tänne muuttoauton takaosassa, ja luonnollisesti se oli suht stressaava tilanne, varsinkin Bacolle. Loppumatkasta päästi alleenkin, huomasi kyllä että sitä pelotti tää aivan outo uusi tilanne, raukka tärisi koko matkan. Bono oli rauhallisempi, eikä ottanut turhia paineita. Se tosin on tottunut tällaisiin härdelleihin. Tänne päästyämme molemmat ravasivat perässä ympäri huushollia, tutkien uusia paikkoja. Suht nopeasti ne kuitenkin onneksi rentoutuivat.

 

Tänäaamuna ne otti jo ihan chillisti mun sängyllä.

 

On se selkeesti mun koira, heti tutkimassa kaikki kaapit!

 

Tavaroita ollaan saatu purettua tänään tosi hyvin, mutta järjestelyt on vielä täysin kesken. Lisäksi meille tulee uusia huonekaluja vielä loppuviikosta, mutta onneks tää viikko on talvilomaa niin saa keskittyä täysillä tähän muuttoon, ja koirien sopeuttamiseen uuteen ympäristöön. Ei olis voinut paremmalle hetkelle loma kolahtaa. Tästä kun ollaan saatu paikkoja kuntoon niin päästään jopa koirienkin kanssa kulkemaan, jee! Ja voin vaan sanoa, että tää kämppä on unelmien täyttymys. Vanha oli pieni kaksio, tää nykyinen on tilava kolmio. Tässä on ihan hemmetisti enemmän tilaa. Mutta jospa jättäis tämän hehkuttamisen tällä kertaa tähän, ja menisi jatkamaan muuttohommia! -->