Little boys are superheroes in disguise

Tänään postiluukusta putkahti kauan odotetut tilaustyönä tehdyt pehmustetut pannat pojille! Bonolle supermies ja Bacolle batman -pannat. Rakastuin näihin heti, ja sopivat koirille kuin nenä päähän. Kiitokset kuuluvat Kana Collectionille!

 

 

 

Kuka sano et saat tuloksii ilman duunii?

Tässä postauksessa kirjotan nyt Bonosta, ja sen mielettömästä edistyksestä! Meillähän oli Bonon kanssa remmirähjäyksessä kesällä pienimuotoista ongelmaa, joka sitten kasvoi pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain satunnaista, joillekin koirakoille oli pakko alkaa samantien rähistä - kun taas toisiin ei reagoitu juuri mitenkään. Tää turhautti alussa, sillä koskaan ei voinut tietää toisen koiran tullessa vastaan, että alottaako tää nyt show'n vai ei. Silloin, kun meni hyvin, tuli mieletön onnistumisen tunne, ja kehuttiin tietysti paljon. Mutta jos tuli takapakkia, turhautti se tietenkin.

Kesäloman lopussa ennen koulujen alkuja päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Otin itseäni kunnolla niskasta kiinni, ja projekti "kitketään remmirähjäys kokonaan pois" alkoi. Nyt, kun ollaan tässä tää pari kuukautta oikeasti keskitytty tuohon, niin voin sanoa että edistyminen on ihan tajuton! Alussa saatoin napata lenkille palkkausnameja mukaan ohitustilanteiden varalle (eipä niihin tosin aina olla edes varauduttukaan), ja kehumista tietysti paljon. Eli jos lenkkeilijä koiran kanssa tulossa vastaan, otan Bonon hihnan lyhyelle ja koira viereen, sekä tietyt "käskyt" on koettu toimiviksi. Esim. Bonolle sanon aina ennen, kuin koira on kohdalla "ei mennä" tai jotain vastaavaa, siitä se tietää, että nyt täytyy mennä nätisti ohi. Vieläkin toiset koirat kiinnostais paljon, niitä katellaan ohituksissa, mutta haukkumista, edes pientä äännähdystä ei oo kuulunut enää lainkaan. Luoja että mä olen tuosta ylpeä. Eikä tuohonkaan mitään poppakonsteja olla tarvittu, pelkällä päättäväisyydellä ja kehuilla päästään jo pitkälle.

Veikkaan, että toi rähjääminen johtui pitkälti siitä, ettei me yksinkertaisesti kesällä nähty paljoa muita koiria (tai nähtiin tietysti, muttei järjestetty varta vasten miittejä tms.), koska menoja oli niin paljon muutenkin. Treenaaminenkin jäi ehkä normaalia vähemmälle. Nyt ollaan alettu myös sosiaalisoitumaan, näkemään muita koiria ja pyritty tekemään ohituksia paljon. Tällä hetkellä lenkit on ihan unelmia, ei tarvitse miettiä etukäteen ohitustilanteita tai siitä seuraavia reaktioita. Bacolla taas ei koskaan oo ollut näissä mitään ongelmaa (..eikä muuten missään muussakaan, oon ihmetellyt, miten se voi olla oikeasti noin helppo teini :--D) toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin.

Irtiottoa arjesta

Perjantaina suunnattiin perinteen mukaan Kangasalalle, Essin porukoiden mökille. Tällä kertaa tosin Hiisi ja Panda jäivät kotiin, sillä juoksut sattuivat kohdalle juuri sopivasti, ja siitäpä vasta olis show tullutkin, jos meidän pojat olis olleet saman katon alla. :--D Mutta viikonloppu meni sitten treenaillen ja kuvaillen oikein urakalla. Koirat sai olla taas vapaana melkeinpä missä vaan. Sen kyllä sanon, että kyllä se vaan oli luksusta. Täällä kotona kun on niin huonosti vapaanapitopaikkoja, ja jos löytyy joku hyvä, tulee yleensä aina vastaan koiria tai muita häiriötekijöitä. Pojat kirmaili tuolla ihan innoissaan. Lauantaina saivat myös treeniä yksinoloon, vieraammassa paikassa, kun me suunnattiin kohti Lempäälää ja Ideaparkkia. Mielessä kävi, että olisin koirille jotain hommannut, mutta jätin tällä kertaa väliin koska niille on tilauksessa tulossa juttuja, mm. uudet pannat. Uusia rakennekuvia tuli myös nappastua.

 

Tälläsissä maisemissa lenkkeiltiin tänään.

 

Bono melkein 5v 1kk

 

Baco 1v 8kk

Kiitos (jälleen kerran) mahtavasta viikonlopusta ja seurasta! Tää oli todellista irtiottoa mulle ja koirille, sai rentoutua täysillä. Tätä me kaivattais useamminkin. Ensi vuonna uusiksi :--)

Rakennekuvat ja siitä kolme seuraavaa kuvaa  © Essi V.

Bono 5v!

Ja taas tuli se päivä, mun kulta on jälleen vuoden vanhempi! Aika vaan kuluu niin mielettömän nopeasti. Enää puolet kymmeneen, hui. Tänään piti jätkille tehdä kakkukin, mutta jäi tekemättä kun Bonon vatsa on tainnut olla ideasta vähän eri mieltä.. saatu ravata ulkona normaalia enemmän, kun vatsa on vähän sekaisin. Josko huomenna sitten.

 

Meidän kesä oli kyllä loppujen lopuksi rauhallisempi, mitä suunnittelinkaan. Tietysti menot vaikutti, ja loppulomasta varsinkin tukala kuumuus - ei kirjaimellisesti voinut tehdä yhtään mitään, treenata saati käydä kunnon lenkeillä. Asetin meille vaikka mitä tavoitteita, mutta harrastustasolle ne kaikki jäi. Tänä vuonna alun perin meinasin tähdätä Bonon kanssa tokokokeeseen, mitenkäs kävikään. Olisihan tässä vielä aikaa täyttää tuokin tavoite, muttei mulla sinänsä ole edes mitään järjetöntä hinkua. Oon tullut siihen tulokseen, ettei kannata suunnitella etukäteen yhtään mitään. Siinä tulee vaan jälkeenpäin ärsytys kun ei tehnytkään sitä ja tuota. Eikä mulla ole kiinnostusta esim. lähteä kisaamaan, vaikka Bono osaakin jo pieniä hiomisia lukuunottamatta tosi hyvin tokoa, ollaan tässä otettu se pääharrastukseksi. Bacon kanssa edetään myös hyvää vauhtia, mutta se nyt onkin niin nuori vielä, että saa nähdä mitä sen päänmenoksi vielä tulevaisuudessa keksiikään. Naurattaa jälkeenpäin, kun funtsin ennen nuoremman tuloa, että mulle tulis koira jota käytän näyttelyissä. Joo, ei tulis kuuloonkaan. Enintään pysyn kehän laidalla kameran kanssa. En ensinnäkään osais siellä toimia, enkä edes näyttelytoiminnasta nykyään välitä. Nää aktiivisemmat lajit on enemmän se juttu. Tavoitteita en aio tulevaisuudessa asettaa, eletään päivä kerrallaan. Meille riittää tällä hetkellä lenkkeily, kavereiden miittaaminen, toko ja satunnaiset tapahtumat. (Tähän loppuun tosiaan tällänen ajatusten purkautuminen siitä, etten jatkossa enää aio suunnitella mitään). Meidän elämä on tähänkin mennessä ollut aika extemporereissailua, joten eiköhän se sillä tulevaisuudessakin jatku. :')

Kesäkuulumisia

Pitkästä aikaa päivitystä meidän kesään. Mulla on yksinkertaisesti ollut niin paljon tekemistä, etten ole jaksanut kunnolla edes blogia päivittää, mutta josko tehtäis tähän nyt muutos. Menoja on riittänyt enemmän kuin laki sallii, oon kirjaimellisesti kierrellyt ympäri Suomea. Mutta nyt on tarkoitus loppuloma hengähtää, eihän sitäkään oo enää jäljellä kun vähän päälle 1,5 viikkoa. Viimeisen viikon ajan on keskitytty koirien kanssa toden teolla treenaamiseen. Toki me ollaan kesällä treenattu, vietetty aikaa, uitu ja lenkkeilty, mutta mitään sen suurempia tavoitteita ei oo juurikaan kiireiden ja muiden vuoksi ollut.

Alkukesä kului reissaillen, pariin otteeseen pääsivät koiratkin mukaan pidemmille matkoille. Sitten tuli taas omia menoja. Pyörähdin myös Kankaanpäässä Essiä, Hiisiä ja Pandaa moikkaamassa. Treenattiin koiria ja tän innoittamana sain oman treeni-intoni myös kattoon, kiitos siitä! Omien kanssa oon nyt ottanut ohitusharjoituksia muistin virkistämiseksi, eikä niissä ongelmaa näytä olevan. Baco nyt on aina tottelemassa "mäteenmammamitävaankunhanannatsenherkun" -asenteella. Bonolla taas oli alkukesästä sellanen vaihe päällä, että piti rähistä jokaiselle vastaantulevalle, jos sai negatiivisen vastaanoton ensin. Mitä lie egoilua, mutta nyt se on taas rauhottunut kun mulla on ollut aikaa treenata ja ollaan nähty enemmän koiria. Epäilen myös vahvasti että toi käytös johtui siitä, kun lenkit teki äiti enkä minä, kun olin reissuissa. Mulla kun on sentään joku kuri...

Nyt on ollu ihan hirveitä helteitä, ja ne vaikuttaa selvästi myös koiriin. Ulkoa kun tullaan, pyritään viilentämään turkkia vedellä, saavat jääpaloja ja/tai jääherkkuja (eli vaikka jauhelihaa purkkiin ja vettä päälle, pakkaseen ja saavat järsiä niitä) tms. Mitään hyvää uittopaikkaa en oo harmikseni täältä vielä löytänyt. Onneksi helpotusta taitaa olla lähiaikoina kuitenkin luvassa, kun tulee viileämmät kelit. Ja Bonolla kun vetästiin turkkia lyhyemmäksi, huomattavasti se on helpottanut. Ens kesänä sama juttu.

Hankittiin tähän tonttiin myös sellanen ultraäänilaite, joka on tarkoitettu haukkumisen estämiseksi. Kun koira haukahtaa, kuuluu niille ääni jota ihmiset ei kuule. Kyllä huomas heti laittamisen jälkeen ekoilla kerroilla, päät heilahteli siihen malliin ja näyttivät sen verran hölmistyneiltä että kyllä tehosi. Bacosta ei oo kuulunut sen jälkeen oikeastaan pihaustakaan. Bono taas haukkuu vieläkin joskus innostuessaan, ja nyt meillä on testissä sitruunapanta. Tuntuu toimivan. Käytävän äänille eivät enää hauku, ei juuri muuten, paitsi jos kylään tulee joku vieras. Muuten nää on tehonnu mainiosti.

Ja jos ei muuta, niin uusia juttuja jätkille on ainakin hommattu. Pari uutta hihnaa, meillä on alkanu tulemaan aika tutuksi noi hihnojen rikkomiset.. :--D

 

Uusi nappuloiden säilytysastia. Toi on niin söpö, ja tilaa riittää. :3

 

 

 

50/50 -ruokinnalla mennään edelleen, nyt on pakastinkin täynnä. Lisäksi saavat nappulaa ja luita.

 

 

Tarkoitus on käydä loman aikana vielä parissa koiratapahtumassa kuvaamassa. Muuten me miittaillaan muita ja treenaillaan loppuaika kotosalla. Kesän jatkot kaikille meiltä, ja lomalaiset nauttii lomasta vielä kun sitä on!

Juhannusviikko Tuusniemellä

Jälleen ollaan tuttuun ja perinteiseen tapaan lomailemassa Tuusniemellä, Kuopion lähellä. Maanantaina ennen seitsemää hypättiin paikallisbussiin kohteena rautatieasema, josta sitten lähti juna Kuopioon kahdeksan aikoihin. Sattui niin hyvä tuuri, että päästiin suoralla yhteydellä Kuopioon. Yleensä on aina vaihto Pieksämäellä. Matka sujui hyvin, eikä tarvinnut turhaan sählätä ja vaihtaa junaa, koirat nukkuivat kiltisti koko kolmituntisen. Asemalta autokyydillä sitten kohti Tuusniemeä ja leirintä/mökki/miksi-ikinä-haluaakaan-kutsua -aluetta. Tekemistä on riittänyt joka päivälle paljon, ja tää on niin selkeesti koirillekin lomaa ja irtiottoa arjesta, kuten aina. Saavat olla lähes poikkeuksetta missä vain vapaana, toisin kuin kotona, missä ei läheskään aina voi pitää. Nyt loppuviikosta ovat olleet kytkettyinä leirintäalueella, kun paikka on täynnä asuntoautoilijoita jotka ovat tulleet viettämään tänne juhannusta. Ja voi vaan sanoa, että lössiä riittää! Kyllä on koirillakin ollut ihmettelemistä, ovat saaneet paljon uusia koirakontakteja. Savossa on se aivan mielettömän mahtavaa, että kaikki tulevat puhumaan toisilleen tuosta noin vain - oli se sama, tunsiko vai ei. Ja juttua riittää. Koirat ovat saaneet sydämensä kyllyydestä huomiota ja rapsutteluja.

Rannalla ollaan käyty joka päivä, sillä se on ihan meidän mökin vieressä. Mainio paikka pitää koiria vapaana. Kummatkin on jopa "kastaneet talviturkkinsa" täällä, eivätkä tyytyneet pelkkiin kahlailuihin.

Muutamaan otteeseen ollaan käyty yhteislenkillä Jimi-sheltin kanssa, jota ollaan nähty aina täällä käydessämme. Toi vanha herra on vaan niin uskomattoman hieno otus! Selvinnyt vaikka mistä koettelemuksista, silti aina niin tyynen rauhallinen. Baco oli tuttuun tapaansa takiaisena Jimissä, leikin toivossa. Bono tyytyi tekemään tuttavuutta rennommin.

Täällä oleilen koirien kanssa ylihuomiseen asti, jolloin matkataan takaisin kohti Tamperetta. Nautitaan täysillä vielä näistä hetkistä täällä, sillä Tampereella kutsuu taas uudet kuviot ja menot, kiirettä riittää. Shelttipojat toivottelee muutenkin kaikille hyviä kesän jatkoja!

Tervetuloa kesäturkki!

Tänään Bono pääsi trimmaajalle Pirkkalaan. Operaatiossa meni 2h, aluksi Bonon pohjavilloja otettiin karstalla, lopuksi kevennettiin turkkia jaloista, vatsasta, kaulan seudulta ja päältä. Turkkia lähti arviolta kilo, joten nyt on jätkällä huomattavasti helpottuneempi olo kesähelteillä. :'D Tämä saatiin vihdoin alta pois, ja nyt ei toisen tarvitse läkähtyä kuumilla keleillä. Bussimatkat sujuivat myös hyvin, vaikka Bono ei ole niillä päässyt reissaamaan pitkään aikaan. Operoinnin aikana pysyi myöskin hienosti paikallaan, vaikka jäi kaksin trimmaajan kanssa melkein koko ajaksi.