Mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi

Mistähän sitä tällä kertaa aloittaisi. No, Bonolla piti olla jo eilen hammasröntgen, mutta se siirtyikin tälle päivälle jonkun äkillisen eläinpotilaan takia, jonka vuoksi röntgen siirrettiin. Tällä hetkellä jätkä onkin juuri heräilemässä Pirkkalan eläinklinikka Oivassa, ja sain viestin ettei mitään poikkeavaa löytynyt, mikä on tietysti todella hyvä. Seuraava kontrolli sitten kesällä taas.

Mä oon ollut nyt aamun sitten Bacon kanssa kotosalla. Vapaapäivä tuli juuri sopivaan väliin. Tultiin äsken pitkältä lenkiltä, ja sanonpa vaan että oli yks parhaista lenkeistä mitä ikinä on ollut. Ei tapahtunut mitään maata mullistavaa, oli vaan niin hyvä fiilis ja tuli pohdittua asioita. Käytiin pitkällä hiekkateillä, ja puolivälissä matkaa päästin teinin vapaaksi, kun käännyttiin läheiseen metsään. Ei ollut ketään muita - vaan minä ja koira, sekä hiljaisuus. Treenattiin siinä perusjuttuja, sai tuo myös purkaa energiaa ihan toden teolla kun juoksi keppien perässä ympäri metikköä.

Takaisin tullessa törmättiin mitä ihanimpaan shelttivanhukseen. Lähemmäs 11-vuotias soopelinarttu, ja meidän vauva ihastui siihen totaalisesti. Oli jotain niin söpöä, kun vanhus lähti vielä hyvin Bacon leikkeihin mukaan. Toivottavasti meidän koirat pysyy myös aina yhtä nuorekkaina :--D siinä sitten käveltiin loppumatka niiden kanssa, molemmat koirat vapaana. Kyllä huomaa, että nää on niin omistajiensa perään, eivät lähde minnekään. Bacosta löytyy myös potentiaalisia paimentajan elkeitä!

Tällä lenkillä vaan tajusin, kuinka tärkeä tuo koira mulle on. Bonohan on aina ollut enemmän "mun" koira, ja Baco ehkä enemmän äitini perään, kun lässyttää sille minkä kerkeää. Mä kuitenkin koulutan molemmat ja onhan ne mun nimissäkin. Oli vaan niin ihanaa, kun sai keskittyä nuorimmaiseen ihan täysillä, treenata ilman toista koiraa. Pitäis ehkä välillä muutenkin järjestää asioita niin, että olisivat useammin erossa toisistaan. Ja se sitten vasta parasta onkin, kun eron jälkeen näkevät taas toisensa.

Mä en vaan voi käsittää, kuinka mielettömän tärkeitä noi mulle on. Rehellisesti sanottuna en oikeasti tiedä, mitä tekisin ilman niitä, miten selviäisin. Ne on vaan niin iso osa lähes jokapäiväistä elämää. Tätä mielessäni mietin lenkillä, ei sitä oikeen osaa edes sanoiksi purkaa.

 

Sekalaista päivittelyä

Kuulumispäivittelyä tähän väliin taas. Mulla on tällä hetkellä treeni-into katossa, ollut jo pidemmän aikaa! Oon ylpee itestäni. Ja etenkin koirista. Bacon kanssa arki tuntuu olevan päivä päivältä helpompaa, ja Bononkaan kanssa ei ole enää mitään kitkettäviä ongelmia. Hihnakäytös on nykyään sitä luokkaa, et ei uskoiskaan että on joskus rähissyt lähes jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Tekis melkein mieli videoida jokainen ohituskerta, kun menee niin hyvin. :--D

Pari kertaa ollaan käyty rally-tokoilemassa tän perustokoilun lisäksi. Kuviakin pitänyt ottaa, mutta aika menee aina reenailuun enkä oo vielä toistaiseksi saanut hyvää kuvaajaa. Ehkä sekin aika vielä koittaa.

Ollaan päästy kunnolla taas sekaruokinnan pariin. Raivattiin pakastimesta enemmän tilaa pakasteille. Tein noille myös alustavaa ruokintasuunnitelmaa. Nappuloitahan nuo saa lähes joka päivä, niiden lisäksi on kala-, sisäelin-, lihapäivät (broileria, kalkkunaa, nautaa, lammasta tms.) sekä lisänä kananmunaa, raejuustoa, mitä milloinkin. Ostin myös viime M&M käynnillä ekaa kertaa noille vitskuja, aletaan luultavasti niitäkin ruokaan lisäämään. Luita ei nykyään enää anneta, Bono ei yksinkertaisesti vaan syö ja Bacolla tulee lähes poikkeuksetta saman tien ylös. Myös keitettyä/raakaa jauhelihaa on tarjolla silloin tällöin.

Bonolle on tarkoitus varata hammasröntgen -aika tulevalla viikolla, ennen joulua joka tapauksessa. Eli tsekataan kuvien avulla, että kaikki on suussa kondiksessa. Bonolla lyhennettiin siis kulmahampaat aikoja sitten sen takia, kun painoivat ikeniä. Tästä kirjotinkin postausta aikoinaan.

Ja voi hitsiläinen, mikä pentukuume mulla on ;__; Onneksi teini menee vielä ihan pennusta, se on luonteeltaan niin pentumainen ettei toista oo. Loppuun vähän ylisöpöjä pentukuvia, joita äsken kattelin!

                        Psst. ulkoasulle tulossa päivitystä joulun jälkeen. Aikakin jo päivitellä :--D

Little boys are superheroes in disguise

Tänään postiluukusta putkahti kauan odotetut tilaustyönä tehdyt pehmustetut pannat pojille! Bonolle supermies ja Bacolle batman -pannat. Rakastuin näihin heti, ja sopivat koirille kuin nenä päähän. Kiitokset kuuluvat Kana Collectionille!

 

 

 

Kuka sano et saat tuloksii ilman duunii?

Tässä postauksessa kirjotan nyt Bonosta, ja sen mielettömästä edistyksestä! Meillähän oli Bonon kanssa remmirähjäyksessä kesällä pienimuotoista ongelmaa, joka sitten kasvoi pikkuhiljaa. Aluksi se oli vain satunnaista, joillekin koirakoille oli pakko alkaa samantien rähistä - kun taas toisiin ei reagoitu juuri mitenkään. Tää turhautti alussa, sillä koskaan ei voinut tietää toisen koiran tullessa vastaan, että alottaako tää nyt show'n vai ei. Silloin, kun meni hyvin, tuli mieletön onnistumisen tunne, ja kehuttiin tietysti paljon. Mutta jos tuli takapakkia, turhautti se tietenkin.

Kesäloman lopussa ennen koulujen alkuja päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Otin itseäni kunnolla niskasta kiinni, ja projekti "kitketään remmirähjäys kokonaan pois" alkoi. Nyt, kun ollaan tässä tää pari kuukautta oikeasti keskitytty tuohon, niin voin sanoa että edistyminen on ihan tajuton! Alussa saatoin napata lenkille palkkausnameja mukaan ohitustilanteiden varalle (eipä niihin tosin aina olla edes varauduttukaan), ja kehumista tietysti paljon. Eli jos lenkkeilijä koiran kanssa tulossa vastaan, otan Bonon hihnan lyhyelle ja koira viereen, sekä tietyt "käskyt" on koettu toimiviksi. Esim. Bonolle sanon aina ennen, kuin koira on kohdalla "ei mennä" tai jotain vastaavaa, siitä se tietää, että nyt täytyy mennä nätisti ohi. Vieläkin toiset koirat kiinnostais paljon, niitä katellaan ohituksissa, mutta haukkumista, edes pientä äännähdystä ei oo kuulunut enää lainkaan. Luoja että mä olen tuosta ylpeä. Eikä tuohonkaan mitään poppakonsteja olla tarvittu, pelkällä päättäväisyydellä ja kehuilla päästään jo pitkälle.

Veikkaan, että toi rähjääminen johtui pitkälti siitä, ettei me yksinkertaisesti kesällä nähty paljoa muita koiria (tai nähtiin tietysti, muttei järjestetty varta vasten miittejä tms.), koska menoja oli niin paljon muutenkin. Treenaaminenkin jäi ehkä normaalia vähemmälle. Nyt ollaan alettu myös sosiaalisoitumaan, näkemään muita koiria ja pyritty tekemään ohituksia paljon. Tällä hetkellä lenkit on ihan unelmia, ei tarvitse miettiä etukäteen ohitustilanteita tai siitä seuraavia reaktioita. Bacolla taas ei koskaan oo ollut näissä mitään ongelmaa (..eikä muuten missään muussakaan, oon ihmetellyt, miten se voi olla oikeasti noin helppo teini :--D) toivottavasti tämä ei kostaudu myöhemmin.

Irtiottoa arjesta

Perjantaina suunnattiin perinteen mukaan Kangasalalle, Essin porukoiden mökille. Tällä kertaa tosin Hiisi ja Panda jäivät kotiin, sillä juoksut sattuivat kohdalle juuri sopivasti, ja siitäpä vasta olis show tullutkin, jos meidän pojat olis olleet saman katon alla. :--D Mutta viikonloppu meni sitten treenaillen ja kuvaillen oikein urakalla. Koirat sai olla taas vapaana melkeinpä missä vaan. Sen kyllä sanon, että kyllä se vaan oli luksusta. Täällä kotona kun on niin huonosti vapaanapitopaikkoja, ja jos löytyy joku hyvä, tulee yleensä aina vastaan koiria tai muita häiriötekijöitä. Pojat kirmaili tuolla ihan innoissaan. Lauantaina saivat myös treeniä yksinoloon, vieraammassa paikassa, kun me suunnattiin kohti Lempäälää ja Ideaparkkia. Mielessä kävi, että olisin koirille jotain hommannut, mutta jätin tällä kertaa väliin koska niille on tilauksessa tulossa juttuja, mm. uudet pannat. Uusia rakennekuvia tuli myös nappastua.

 

Tälläsissä maisemissa lenkkeiltiin tänään.

 

Bono melkein 5v 1kk

 

Baco 1v 8kk

Kiitos (jälleen kerran) mahtavasta viikonlopusta ja seurasta! Tää oli todellista irtiottoa mulle ja koirille, sai rentoutua täysillä. Tätä me kaivattais useamminkin. Ensi vuonna uusiksi :--)

Rakennekuvat ja siitä kolme seuraavaa kuvaa  © Essi V.

Bono 5v!

Ja taas tuli se päivä, mun kulta on jälleen vuoden vanhempi! Aika vaan kuluu niin mielettömän nopeasti. Enää puolet kymmeneen, hui. Tänään piti jätkille tehdä kakkukin, mutta jäi tekemättä kun Bonon vatsa on tainnut olla ideasta vähän eri mieltä.. saatu ravata ulkona normaalia enemmän, kun vatsa on vähän sekaisin. Josko huomenna sitten.

 

Meidän kesä oli kyllä loppujen lopuksi rauhallisempi, mitä suunnittelinkaan. Tietysti menot vaikutti, ja loppulomasta varsinkin tukala kuumuus - ei kirjaimellisesti voinut tehdä yhtään mitään, treenata saati käydä kunnon lenkeillä. Asetin meille vaikka mitä tavoitteita, mutta harrastustasolle ne kaikki jäi. Tänä vuonna alun perin meinasin tähdätä Bonon kanssa tokokokeeseen, mitenkäs kävikään. Olisihan tässä vielä aikaa täyttää tuokin tavoite, muttei mulla sinänsä ole edes mitään järjetöntä hinkua. Oon tullut siihen tulokseen, ettei kannata suunnitella etukäteen yhtään mitään. Siinä tulee vaan jälkeenpäin ärsytys kun ei tehnytkään sitä ja tuota. Eikä mulla ole kiinnostusta esim. lähteä kisaamaan, vaikka Bono osaakin jo pieniä hiomisia lukuunottamatta tosi hyvin tokoa, ollaan tässä otettu se pääharrastukseksi. Bacon kanssa edetään myös hyvää vauhtia, mutta se nyt onkin niin nuori vielä, että saa nähdä mitä sen päänmenoksi vielä tulevaisuudessa keksiikään. Naurattaa jälkeenpäin, kun funtsin ennen nuoremman tuloa, että mulle tulis koira jota käytän näyttelyissä. Joo, ei tulis kuuloonkaan. Enintään pysyn kehän laidalla kameran kanssa. En ensinnäkään osais siellä toimia, enkä edes näyttelytoiminnasta nykyään välitä. Nää aktiivisemmat lajit on enemmän se juttu. Tavoitteita en aio tulevaisuudessa asettaa, eletään päivä kerrallaan. Meille riittää tällä hetkellä lenkkeily, kavereiden miittaaminen, toko ja satunnaiset tapahtumat. (Tähän loppuun tosiaan tällänen ajatusten purkautuminen siitä, etten jatkossa enää aio suunnitella mitään). Meidän elämä on tähänkin mennessä ollut aika extemporereissailua, joten eiköhän se sillä tulevaisuudessakin jatku. :')

Kesäkuulumisia

Pitkästä aikaa päivitystä meidän kesään. Mulla on yksinkertaisesti ollut niin paljon tekemistä, etten ole jaksanut kunnolla edes blogia päivittää, mutta josko tehtäis tähän nyt muutos. Menoja on riittänyt enemmän kuin laki sallii, oon kirjaimellisesti kierrellyt ympäri Suomea. Mutta nyt on tarkoitus loppuloma hengähtää, eihän sitäkään oo enää jäljellä kun vähän päälle 1,5 viikkoa. Viimeisen viikon ajan on keskitytty koirien kanssa toden teolla treenaamiseen. Toki me ollaan kesällä treenattu, vietetty aikaa, uitu ja lenkkeilty, mutta mitään sen suurempia tavoitteita ei oo juurikaan kiireiden ja muiden vuoksi ollut.

Alkukesä kului reissaillen, pariin otteeseen pääsivät koiratkin mukaan pidemmille matkoille. Sitten tuli taas omia menoja. Pyörähdin myös Kankaanpäässä Essiä, Hiisiä ja Pandaa moikkaamassa. Treenattiin koiria ja tän innoittamana sain oman treeni-intoni myös kattoon, kiitos siitä! Omien kanssa oon nyt ottanut ohitusharjoituksia muistin virkistämiseksi, eikä niissä ongelmaa näytä olevan. Baco nyt on aina tottelemassa "mäteenmammamitävaankunhanannatsenherkun" -asenteella. Bonolla taas oli alkukesästä sellanen vaihe päällä, että piti rähistä jokaiselle vastaantulevalle, jos sai negatiivisen vastaanoton ensin. Mitä lie egoilua, mutta nyt se on taas rauhottunut kun mulla on ollut aikaa treenata ja ollaan nähty enemmän koiria. Epäilen myös vahvasti että toi käytös johtui siitä, kun lenkit teki äiti enkä minä, kun olin reissuissa. Mulla kun on sentään joku kuri...

Nyt on ollu ihan hirveitä helteitä, ja ne vaikuttaa selvästi myös koiriin. Ulkoa kun tullaan, pyritään viilentämään turkkia vedellä, saavat jääpaloja ja/tai jääherkkuja (eli vaikka jauhelihaa purkkiin ja vettä päälle, pakkaseen ja saavat järsiä niitä) tms. Mitään hyvää uittopaikkaa en oo harmikseni täältä vielä löytänyt. Onneksi helpotusta taitaa olla lähiaikoina kuitenkin luvassa, kun tulee viileämmät kelit. Ja Bonolla kun vetästiin turkkia lyhyemmäksi, huomattavasti se on helpottanut. Ens kesänä sama juttu.

Hankittiin tähän tonttiin myös sellanen ultraäänilaite, joka on tarkoitettu haukkumisen estämiseksi. Kun koira haukahtaa, kuuluu niille ääni jota ihmiset ei kuule. Kyllä huomas heti laittamisen jälkeen ekoilla kerroilla, päät heilahteli siihen malliin ja näyttivät sen verran hölmistyneiltä että kyllä tehosi. Bacosta ei oo kuulunut sen jälkeen oikeastaan pihaustakaan. Bono taas haukkuu vieläkin joskus innostuessaan, ja nyt meillä on testissä sitruunapanta. Tuntuu toimivan. Käytävän äänille eivät enää hauku, ei juuri muuten, paitsi jos kylään tulee joku vieras. Muuten nää on tehonnu mainiosti.

Ja jos ei muuta, niin uusia juttuja jätkille on ainakin hommattu. Pari uutta hihnaa, meillä on alkanu tulemaan aika tutuksi noi hihnojen rikkomiset.. :--D

 

Uusi nappuloiden säilytysastia. Toi on niin söpö, ja tilaa riittää. :3

 

 

 

50/50 -ruokinnalla mennään edelleen, nyt on pakastinkin täynnä. Lisäksi saavat nappulaa ja luita.

 

 

Tarkoitus on käydä loman aikana vielä parissa koiratapahtumassa kuvaamassa. Muuten me miittaillaan muita ja treenaillaan loppuaika kotosalla. Kesän jatkot kaikille meiltä, ja lomalaiset nauttii lomasta vielä kun sitä on!